SKVR I1
425. Uhut. Inha n. 155. - 1894.
Voaššilaińi Kostja.
Kuplava kivi. Tiedustelin Uhtuvan tietäjältä Voaššilaińi Kostjalta onko hän semmoisesta runosta kuullut; myönsi, ja jutteli seuraavan hajanaisen sotkun, hänen muistinsa kun jo on perin heikontunut. Sata on saatuja sanoja, Tuhat virren tutkelmoa, Asienki arvatellen - - - - - - Viikon on viipyny Vipuńi, 5 Kaonu on katala poika, Pitkin teitä käyessähe, Asioita arvellessa. Kauan katšo veärä kansa, Kuinka kivi kuplaeloo, 10 Poasi soutajitta pakenoo, Nuolet kilpistyi kivestä, Kallistuip' on kalliosta. Potkasi kiven takaisin ja sanoi: "Tuohon nuolet pistyköhöt, Älkööt ihmisen ihohon." Sitten hän eksyi muuatta starinaa kertomaan.