SKVR I1
651. Alajärvi. Inha n. 16. - 1894.
Vasselei.
- - - Läksi tuosta astumah, 85 Mäni hän seppien pajah, Itšepä tuon san[oiksi] virkki: "Oi on seppä Ilmorini, Takoja ijän ikuńi! Tavos rautańi harava, 90 Piit tavo sataa syltä, Varsi kahta kalkuttele." Tuopa seppä I[lmorińi] Tako rautasen haravan, Piit tako 100 syltä, 95 Varren kahta kalkutteli. Tuopa viisas V[äinämöińi] Otti hän sen kätehensä, Haravoitši rannan räisvät, Rannan räisvät, kaislan kannat, 100 Löysi hän murusen luuta, Puolamarjan suurukkaisen, Vei hän seppien pajah. Itše tuon san[oiksi] virkk[i]: "Oi on seppä Ilmorińi, 105 Takoja iän ik[uńi]! Mikä tuosta syntynöö Kalun kaunehen käsissä, Hyvän immen hyppysissä?" Tuopa seppä Ilmorińi 110 Loatipa hän kantelvoisen, Suutansa sovitteloo, Säveltänsä säätelövi; Eipä soitto soitakkana. Tuopa viisas V[äinämöińi] 115 Heänpä tuon san[oiksi] virkki: "Mistä tähän kielet pannaan?" Hivuksista hiien immen, Jouhet juoksevan hevosen. Siitäpä viisas V[äinämöińi] 120 Otti soiton sormillanse, Sormin soitti V[äinämöińi], Kielin kantelvo pakasi. Kutšu kaikki kuulomah Lohen ruuvaista rojuo, 125 Kalanluista kanteletta. Itšekin vejen emäntä Vetih on vesikivellä Kantelehta kuulemah, Lohen ruuaista rojuo, 130 Kalanluista kanteletta, Väinämöisen soitantoa. Itšekin metšän isäntä Nousi koivun konkelolla, Lepän lenkolla yleni 135 Kanteletta kuulomah, Lohen ruu[aista] roj[uo], Kalanl[uista] kant[eletta], Väin[ämöisen] soitantoa. [Alkupuoli Luomisrunoa, ks. Sampojaksoa n. 102.]