SKVR I2
834. Uhut. Lönnrot A II 9, n. 40. - 27/4 1835.
Varahvontta Sirkeińi l. Jamańi.
Savu s[aarella] p[alavi], Tuli n[iemen] tutkelmossa, Suuri s[oan] s[avuksi], P[ieni] p[aimosen] paloksi: 5 Ne on Päivölän savuja. Kuu kiviä kuumatti, Vuos oloista keit[etti], Ei ottant [olut hapata], Eikä juosta [nuorten juoma]. 10 "Oi sie Killulan Kisatsu, Etkö sie mitänä tiä, Kuun kiviä kuumasimma j. n. e. Ei ottant [olut hapata]." Sano: 15 "En minä m[itänä] t[ieä]." Kysykäämme päivyeltä. "Oi päivyt kormelitsa, [Oi päivyt] J[uma]lan luoma, Lepsahate lehväselle, 20 Eli koiv[un] k[onkelolle], Paissa kerta palavasti, Toinen hemmetä heleästi, Eik' ottais olut hapata" j. n. e. Ei ottant olut hapata. 25 Kysykäämme kuuhuolta. "Oi kuuhut J[uma]lan luoma, Kun on siun luoja luonut, Sinun laittaja latinut Yksin öitä kiertäm[ähän]. 30 Kuun kiviä kuumasim̄[a]" j. n. e. Kuu sano: "Keittööte kululla kuulla." Kuin otti olut hapata, [Kuin] juosta u[rosten] juo[ma]; 35 Valu vaahti vantehilla. Aika on Ahtia sanella, Veitikk[ätä] vieret[ellä]. Ahti soaressa asuu, Kauko niem[en] k[ainalossa], 40 Veitikk[ä] nenässä n[iemen]. [Veitikkä] verevä neiti Työnsi kuusine kutsut, Itse noin s[anoiksi] v[irkki]: "Kutsuseni kuuroseni, 45 Armas anti vierahani, Yht' elä kutsu K[auko]m[ieltä]." "Miks' en kutsu K[auko]m[ie]ltä? Mistä tunnen K[auko]m[iele]n?" "Ahti soarella as[uvi], 50 Ahin suu väheä väärä, Kaukon silmä toin[i] karsas, Siitä tun̄et K[auko]m[iele]n." "Miks' en kutsu K[auko]m[ie]ltä?" "Siks' en kutsu K[auko]m[ieltä], 55 1000 kunnan naista on maant, 100 kunna[n] neitosia, Leskiä nimittömiä." Veitikkä verevä nei[ti], Kutsu k[uurot], k[utsu] k[öyhät], 60 Yht' ei kutsu K[auko]m[ieltä]. Tuo on K[auko]m[ieli]#1 Murti suuta, v[äänti] p[äätä], Veret leikkeli pahaksi, Itse n[oin] san[oiksi] virk[ki]: 65 "Oi emon[i] kant[ajani], Tuo sotiso[pani], Häissä häilytel[täväni], Oven suusta, orren alta, Kolmen koukun kääntimeltä, 70 Kattilan k[ata] s[ioilta]." Emo k[äski], v[aimo] k[ielti]: "Poikuon[i] nuorem[pani], Ei sinua kutsuttukan; Poik[uoni] nuor[empani], 75 Mont' on surmoa matalla." "Mi on surma suurin surma, Sano surma [ensimäinen]?" "Kun menet matkoa[vähäsen], Tule tuline hauta, 80 Hauta kuumista kivist[ä], Palavoista poateroista, Siinä siun pään sioa." "Ei ole siinä miest[en] surm[a]. Oi em[oni kantajani], 85 Tuo sotisop[ani]." Emo kielti, [vaimo käski], Jo esti kavetta 2: "Paljo sinne on männyt, Vaan vähä palannehi[a]. 90 Se on surma suurin sur[ma], Mene Kuutolan kujilla Maot kuihkaa kujilla, Sata on silmä#2 sivulla."#3 "Ei ole siinä m[iesten] surma, 95 Oi emoni k[antajani]." Emo kielti,#4 [vaimo käski]: "Mont' on surmo[a] matalla, Menet matkoa vähäse, Juoksee joki tuline, 100 Joess' on tuline koski, Koses[s'] [on tuline] korko, Koross' [on tuline] kokko, Yöt hamm[asta hioo], Päivät kynttä kriskuttaa. 105 Tetren suustasa sulase, Kesä linnun kieleltänsä, Sillä sen rovin vaelti." "Ei oo siin[ä] m[iesten] surma." Kokovi kokoho[u] puita, 110 Koivuja kovia puita, Mäntyjä satahavuja, Puita tunkoo tuleh, Itse tungeks[e] tuleh. Palo päivän, p[alo] tois[en]. 115 Jo p[äivänä] 3:tena Uro tungeks[e] tulesta, Kulta kuitri kuumoksest[a], Ei ole parta palanut, Eikä kuitriset kusertunt. 120 Sano äitille: "Nyt tunnen tulen lumoa, Kekälehen keikätellä, Maon mustan muikutella. Tuo soti soman[i], 125 Kan[na] vaino vaatteh[eni], Lähen Päiv[ölän] pit[ohin]." Läksi [Päivölän pitohin], Salajoukon j[uominkihin]. Astu matkoja vähäse, 130 Eli teitä pi[kkaraisen]. Haut' on kuum[i]sta kiv[istä], Palav[ista] paateroist[a], Miehen päit' on täysi käynyt. Otti kopran kuollehelta, 135 Kämmen maahan menneh[eltä]. Hiero mutus[televi] 2 kämmösen kesessä. Sorm[en] 10 sovussa, Tuosta synty m[iehen] päitä. 140 Tuolla tuon rovin vaelti. Meni matk[oja] vähäs[en], Meni Kuutolan kuj[ille], Maot kuikki kujilla. Tuonp' hän s[anoiksi] v[irkko]: 145 "Mato musta maan alan[en], Maan karv[a], k[anervan] k[arva], Kaiken ilman karstikarva, Pois on tieltä matkam[iehe]n!" *Tuolla tuon rov[in vaelti].* 150 Meni matkoo väh[äsen]. Juoks[evi] joki tuline, Joess' on tuline koski, Päivät kynttä kraskuttaa, Tetren suustaan sulasi. 155 Sen pisti kokon kitah. Meni matkoa vähäs[en], [Meni] Päiv⌈ö⌉län mäelle. Susi on suitsi renkahissa, Karhu rautakahleh[issa], 160 K[auko]m[ielen] pään varaks[i]. Loati huolista hevosen, Murehista ruunan mussan, Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lanteh[ille]. 165 Ajoa karauttelevi.#5 Meni Päiv[ölän] pihalle. Ait' on rautanen rakettu Moasta soa⌈en⌉ taivoseh, Teräksill' on seivästetty, 170 Moan maoilla aiastettu, Päät jääty sihisemähän, Kylän kiroja appamah. *Veti veitsen huotr[astansa],* Tuolla aitoja sivalti 175 5:ltä vitsakselta, 7:ltä seipähältä. Meni veitikän kotihin, Oven suuhun, orren all[e]. Laukun helman heittimille. 180 *Veitikkä* Tuon sanoiksi virk[ki]: "Mitä sinä tänne tulit, Ei sinua kutsuttu koolla." Vastas: 185 "Koira k[utsuhu] tulev[i], Syömät on syöty, j[uomat] j[uotu], Muut piot paraat pietty. Ei ole vieras tultuonsa, Kun ei saane juomisia; 190 Ei ole v[ieras] tultuonsa, Kun ei sonnia isetä." Maaria matala neiti Tuo tuopilla oloista, Pikarilla piukottaa, 195 Vaahi alla, vaahi päällä, Maot kiehu kesessä. Moaria mata[la] n[eiti] Toi hän san[oiksi] v[irkki]: "Juon oluon onnek[seni], 200 Meen mussan miel[ekseni]. Ruhka maah[an], ruoka su[uhun]." Joi oluen on[neksensa], Meen [mussan mieleksensä]. Veitikki verövä nei[ti] 205 Noinko hän san[oiksi] v[irkki]: "Kauko rukk' on miesi k[aunis], Mitä sie ho tulit? Katselk[aamme] kalp[ojamme], Mitelk[äämme miekkojamme], 210 Kumma[n] kalp[a] kaun[ihimpi], [Kumman] miekka mielu[humpi], Sen eellä sivalt[aminen]." Katseltih [kalpojah], Mitelt[ih miekkojah]. 215 Veiti[kin] on m[iekka] mieluh[umpi], Veiti[kin] kalpa kaunih[impi]. Veitik[ki] v[erövä] neiti, Kun on orteh osasi, Maatitsah maiskaot[ti]. 220 Tuon san[oiksi] v[irkki]: "Veit[ikki] v[erövä] nei[ti], Mitä orteh os[otit], Maat[itsah] maiskaelit?" Läk[kämä] pihalle. 225 Kakaroilla kauneh[emmat]. Tuvan uuen turm[elemme], Penkit hienot hierel[emme]. Tuo on k[auuis] K[auko]m[ieli] Meni hän utuna ulos, 230 Sai hän savuna pihall[e], Otti ku[n] naatin nau[rihista], Nava[n] naurosen nenästä. Läksi pahoja pakoh, Pilloj[a] piilemäh. 235 Haukka jälestä tulepi. Kenen on silmät haukan päässä?#6 Ahtin silmät hauk[an] päässä. "Ahtise[ni], vellis[eni], Muistatko kun sotia käy[mmä], 240 1000 päätä turm[elimma], 100 päätä tappelim[ma]?" Meni kotih. Sano: "Oi emo[ni kantajani], Säässä evästä [säkkih], 245 Lähen pahoja pak[oh]." "Poikuoni nuorem[pani], Menes sie män[nykse] m[äellä], Koiv[uksi] kovalla maalla." "Kuin mene[n] m[ännyksi] mäellä, 250 Koivuks' kovalla m[aalla], Veitin vellet leikatah, Pinopuiks[i] pilkot[ah], Halkoloiks[i] hak[atah]." "Mene karhuks mättäh." 255 "Kun m[enen karhuks mättäh], Veitin vellet metsäm[iehet], Tapetah karhu mätt[ähästä]." "Poiku[oni] nuor[empani], Mihin mie siu[n] pan[en]? 260 Mene maksah mateh, Pernah pien[ien] kaloje[n]." "Kun menen [maksah mateh], Veiti[n] vellet kokkamiehet Syövät maksasta matehen, 265 Pernat pien[ien] kalo[jen]." "Kunne m[ie] sinu[n] pa[nen]?" "Oi em[oni] kan[tajani], Säässä evästä [säkkiseh], Lähen paho[jani] p[akoh], 270 Pillojani piilem[äh]." Meni mäntys[eh] venos[eh] Eli punaseh purteh. Nosti purj[een] puun nenäh, Vaatteh varp[ahan] varaha, 275 Lask[ia] karett[elevi] Saarella nimettöm[ällä]. Tuonpa hän san[oiksi] virkk[i]: "Onko saarella sioa Piillä m[iehen] pillomuksen, 280 Paeta pahanalasen?" Soaren neitos[et] s[anovi], Tinarin̄[at] riukuttaa: "Ompi soar[ella] sioa Piillä m[iehen] p[illomuksen], 285 Paeta pahau[alasen]." "Onko purrella sioa?" "Om[pa purrella sioa]." Veettih maalle pursinehen. Ei ollut sitä hyveä, 290 [Ei ollut sitä] pahoa, Kuta hän ei liikuttanut. Elävi nutustelevi 30:ki vuotta. Rupesi lähte[mäh] poies. 295 Lykkäsi v[enon] v[esillä], Tam̄en l[astun] lain[ehilla]. Tuli akka vanh[a] rantah, Itse noin san[oiksi] virk[ki]: "Kaukoko rukka, m[ies] kaunis, 300 Kun et milma liikuttanut, Purtesi kiveh juoskan." Nosti purjeh [puun nenäh], Vaateh [varpahan varahan]. Laskie karettel[evi]. 305 Ku[n] ei purje puu näky[nt] Sini itket soaren im[met]. Laskie kareht[elevi] Noita vienoja [vesiä]; Jo pursi kivih juoks[i], 310 Tuonne kaatu K[auko]m]ieli], Tuo k[aunis] K[auko]m[ieli]. Meni vaimo hevoista katsom[aan]. Jo harja verin [valuvi]. Isänt' on tuhoon saanut, 315 Paikka kyynältä sytäävi. Tako varren 100 [syltä], Piit on 100 syltä, Varren 2:ta kalkutteli. Veti kerran, v[eti] t[oisen], 320 Jopa k[erran] 3:ki: Löysi luuta palasen. Puhu on miehen miekkone⌈n⌉, Hevosen satuloinehe⌈n⌉. Sano k[auuis] K[auko]m[ieli]: 325 "Kauvan aikoa makasin." Sano äiti, noin nimesi: "Viel' olisit viikomman#7 moanu Ilman äitittäs pahatta."
#1 Säkeiden 58-61 alkup. järjestys = 61, 58-60; on numeroilla muutettu.
#2 silmä|ä|: s.
#3 Säkeiden 92-3 järjestys alk.
#4 Kk:ssa: kielt⌈ä⌉.
#5 Sana alleviivattu.
#6 Säkeiden 235-6 järjestys alk. päinvastainen, numeroilla muutettu samaksi kuin tässä.
#7 viikon: viikomman.