SKVR I2
849. Ohta. Inha n. 146. - 1894.
Miikula Kiriloff. Laulunsa arvattavasti oppinut Pistojärven suurelta laulajalta Homalta.
Lemminkäisestä laulu. Joko mie laulan laiha poika, Mies veretön viekuttelen; Laulan laihoista lihoista, Kupehista kuuttomista, 5 Varresta verettömästä. Laulaisin hyvänkin laulun, Kelpo laulun keikuttaisin, Kun ei tässä lautšat laula, Eikä ikkunat iloile, 10 Jott' olis kumma kuulijoilla, Imeh ilman istujilla. Rupeisinko laulamaahe, Saisinko sanelemaahe, Avaisin sanaisen arkun, 15 Virsilippahan viritän. Kuin#1 nyt saanen ma sanoiksi, Ongervoiksi ottanemma: Tuoll' olis sata sanoa, Tuhat on virren tutkelmoa, 20 Vatšass' on Vipusen#2 vanhan, Suussa ankervo Vipusen. Sielt' ei ole sanojen soajaa, Ongervojen ottajoa. Viikon on Vipunen kuollut, 25 Kauan ankervo katonut, Havon viereh hauattuna. *Vei on virtensä mukaahe,* Sinne on sanat salautunu, Sielt' ei ole sanojen soajaa, 30 Ottajia ankervoiden. Tunnottomat, tiiottomat, Mahittomat, maltittomat, Läksisin sanoja saamah, Ottamahko onkervoja, 35 Aavan maailman mahiksi,. Oppineinko outoloiksi. - - - Eikä siitä laajoin laula, Eikä siitä suurin soita, Jos minut tuonne viiään 40 Vierehen vanhan Vipusen, Suuhuh angervon Vipusen, Kankahask(e) hauan, - - - Joka minut arkkuhuu asettais, Kankahahan hauan kaivais. - - - 45 Joko lie maassa matoset syönyt, Tuonessa toukat jyvetty, Tuota laulajoa hyvöä, Kuin oli kauan kankahassa, Muistamatta mullan maassa, 50 Se oli ennen aivan tuttu, Aivan ystävä hyväki. - - - - - - Enpä saanut saattajoa, Löytänä opastajoa, Jok' olis arkkuhun asettan, 55 Hauan kaivan kankahaase. Herennemmä, heittänemmä, Luonemma, lopettanemma, Vain kun vasta alkanemma. Jos myö syyttä laulelemma, 60 Tarpehitta taitelemma, Luoja synniksi lukou. Ei syyttä syville mennä, Asietta aivan kauas, Lauloa latu pitäy, 65 Synti virren syyätellä; Ei kyllä siitä loajoin laula, Eikä siitä suurin soita, Jos kuin tuonne vietänehe Havon viertä hautomaahe; 70 Kauon on angervo katonu, Viikon Vipunen viipynynnä." - - - - - - (Miikula selitti: Pääsi kyllä Vipusen luo) Haki tietä tietä sieltä täältä, Mistä tuonne tie meniski. Tuo oli vanha Väinämöönji - - - 75 "Ottaisin neien tien nenäkse, Orpolapsen oppahakse." "Ei ole neien neuvonnasta, Opastuksest' orpolapsen." - - - Tuop' on vanha Väinämöönji, 80 Tietäjä iän ikuinji, Sepä on tiesi teitä käyä, Mahto matkoja osata. - - - "Kuules on kuulu veijoseni, Laatu laulamah halusi, 80 Mieli kieltä pieksämäähe, En pääse laulun lavulle, Arkku sammaleh salattu, Lipas on multahan muattu." - - - (Väinäm[öinen] neuvoo:) "Tuolta saisit sata sanoa, 90 Tuhat virren tutkelmoa, Puoli taivahan välistä, Kussa lenti harmaat hanhikarjat." (Miikula: Mutta kun ei voi lentää, niin hän neuvoo:) "Otahan matala mato, Keärmes käkryin kääntyväinje, 95 Se sinun maahan opastaa, Se pikku matoset maistaa, Se on Tuonen toukat syöpi." (Miikulalla oli se käsitys, että Lieko Lemminkäinen on kysymässä Väinämöiselta, miten hän saisi käsiinsä Vipusen kielen, ja Väinämöinen häntä neuvoo: "Pitää leppäveitši soaha, jolla leikata pois Vipusen kieli." Väinämöinen neuvoo: Mene käärmehen jälkeen, ja meni maahan; siitä kun meni sinne niin noukki (vai käärmekö söi) pienet matoset Vipusen ympäriltä ja otti Vipuselta kielen; sitten läksi emonsa luokse.) Isä käski, emo kielti: "Kuule ainoo poik[a] la[psen], 100 Lapseni alinomanji#3 Elä lähe Päivien pitoihin, Salajoukon juominkihin, Siell' on kolme suurta surmaa. Tuoss' on surma ensimmäänji: 105 Menet matkoja vähäsen, Kulet tietä pikkaraasen, Tuloopi tulinen koski, Joess' on tulinen tammi, Tammessa tulinen oksa, 110 Oksalla tulinen kokko, Yöt [on] hammasta hio[uu], Päivät kynttä kitkuttaa[pi], Lemminkäistä syyäksehe." "Kuule armas äitiseni, 115 S'ei ole surma miehen surma, Se on surma lapsen surma, Jotka maiotta makoaa, Emon tissiltä tilauu, Sillä sen surman vaellan; 120 Kun menen tuliseh koskeh, Tienp'on leppäsen venosen, Leppämiehen peräh panen, Kuin sen koskehen lähätän, Kokko miehen perästä koppaa, 125 Leppämiehen lentoh ottaa, Leviöillä lentimillä, Suurilla sulankynillä, Lentää ilmaan avaraahe, Sillä sen surman vaellan, 130 Ensi taipaleen takoa." "Kuule kuulu äitiseni, Lähen taas Päivien pitoihin, Salajoukon juominkihin." Isä käski, emo kielti: 135 "Kuule ainoo poik[a] la[psen]. Lapseni alinomaanji, Toisen taipaleen takoa Tulovi tulinen voara, Vaarass' on tulinen mato, 140 Mavolla tulinen kurkku, Kurkuss' on tulinen kieli, Kieless' on tulinen keihäs, Se sinun silmäsi sokoaa, Se sinun kaivaa katšimeši." 145 "Kuule kuulu äitiseni, S'ei ole surma miehen surma, Otan koiran suurisuisen, Haukun harvahampahaisen, Se hänen poikki purasoo; 150 Sen surman sillä vajellan." "Kuule ainoo poikuooni, Lapseni alinomanji, Siin' on suuri kolmas surma, Kuin menet Päivien talohon, 155 Salajoukon juominkihe, Ovet on lukkuhun lukuttu, Portit säppihin sivottu, Siell' on suet suitsi suussa, Karhut rautakahlehissa, 160 Siin' on siulla suurin surma." "En mie on oveen osau, Enkä akkunaan asetu, Soanp' on sammaleh rakoja, Painun paasesta sisälle." - - - - - - 165 Tuop' on Päivylän isäntä: "Mikä lienet miehiäähe, Kukapa urohiasi, Kuin ei tarkoin koirat haukkun, Eikä virkkaa villahännät, 170 Sano miesi miehuuttasi?" "Mie olen lieko Lemminkäänji, Ongervoisen oppipoika, Viišaima Vipusen vanhan." "Mistän tiesit tienki tänne, 175 Ei on säppiset sävähtän, Eikä lukkuset lusahtan?" "Viisasi Vipuinji tänne, Tänne Angervo asetti. Aiotuilla#4 asioillani, 180 Toivotuillani poluilla; Miulla on pätövä päivä, Miehen määrä tänne tulla. Kuule Päivylän#5 isäntä, Kuin on kuivan kulkkuseni, 185 Kävin viisahuilla Vipusen, Onko täss' ollunki olutta, Onko juossut miehen juoma?" Tässä on ollunki olutta, Tässä on syöty syömät, 190 Täss' on juotu juomat, Pikarit pinoihin luotu, Tuopit roukkoihin rovittu." "Kuule Päivylän isäntä, Kun et pidä vierahan varoa." - - - 195 "Tuopin tuojat Tuonelaahe, Kannun kantajat Manalle, Kun et tiennyt Lemminkäistä." Sanoi Päivylän isäntä: "Kuules kuuluisa emäntä, 200 Tuo on tuopilla olutta." Tuop'on Päivylän emäntä, Toi on tuopilla olutta, Kantoi kaksikorvasella, Kihot alla, vaahti päällä, 205 Olu kiehuva kesellä, Maot laioilla mateloo, Keärmes päällä kääntelekse. Puhu on suulla puhtahalla, Herran hengellä hyvällä, 210 Maot maahan lankeuupi, Keärme syrjin keäntelekse. Joi oluen onneksehe, Mesiruuan mieleksehe. - - - - - - "Lähen on matkoilla hyvillä, 215 Panen on kiven kuplamaahe, Paaen on pakenemaahe, Itse lähen soutamaahe, Pakenenko paasiloilla. Sieltä työnnän tulisen nuolin 220 Näihin#6 Päivien pitoihe, Toivottuni tuomiokse, Joihin olin arvoni asettan. (Työnsi tulisen nuolen, häissä tuli hätä, Päivylän isäntä lähti Lemminkäisen perään ajamaan, mutta Lemminkäinen oli laulanut, että hän ainoastaan kuplavalla kivellä saisi kulkea virran poikki. Vaan hänen (isännän) allaan ei kivi kupla. P[äivylä]n isäntä pani kiven laukulle siten kulkeakseen, mutta kivi putosi laukulta ja hän hukkui jokeen. Lemminkäinen lienee sitten palannut häihin, jolloin :) Eikä vielä olut hapaunut, Eikä juossut miehen juoma. 225 Kun tuli lieko Lemminkäinen, Siitä otti olut hapata, Siitä juosta miehen juoma, Siitä tuli pätöävä,#7 Kelpo le⌈n⌉tu lemahteli.
#1 Kun: Kuin.
#2 Miikula selitti, että Vipunen oli ollut suurin laulaja ennen aikaan.
#3 alin|j|omanji: a.
#4 Ai|v|otmlla: A.
#5 Alla sel.: Päivylä = häänpitopäivä (Miikula).
#6 Päällä: Minun on.
#7 pätöä|ä|vä: p.