SKVR I3
1334. Uhut. Lönnrot, Mehil. 1837, syysk.
Teksti Lönnrotin painoa vartien suorittama. Runosta lausuu L.: "Tämä pienonen runo on Uhtuvan kylästä Venäjän Karjalasta kirjotettu - -".
Kehotus laulamaan. Laula, laula, kieli keito! Suu kurja, sulin pakaja! Etpä sillon laajon laula, Etkä äijin äännättele, 5 Kun viisin vyötettänehe, Kuusin kengiteltänehe, Surman suitset suun eessä, Surman päitset päälaella, Surman ohjat olkapäillä. 10 Laula, laula, kieli keito! Suu kurja, sulin pakaja! Etpä sillon laajon laula, Etkä sillon äijin äännä, Kunsa vieähän viluhun, 15 Pakkasehen paiskatahan, Lauta alla, toinen päällä, Kupehella kummallai. Laula, laula, kieli keito! Suu kurja, sulin pakaja! 20 Etpä sillon laajon laula, Et sillon paljon pakaja Tuonen tuopin tuomisilta, Manan kannun kantimilta; Kehnot siell' on tuopintuojat, 25 Kannun kantajat katalat.