SKVR I4
2021. Vuonn. Meril. n. 254. 88.
Iivana Malińe.
Aarteen löytäminen. Jos tietään, millä paikon on aarre, niin niiltä paikon otetaan kolme pientä kiveä; niitten sijaan vuoltaan hopeata ja sanotaan että: Luolehetar luonnon tyttö, Manun eukon palkkalainen, Joka oot vuoren vartijana, Raha purnun paimenena, 5 Anna#1 mulle avaimia, Lainnoa läpäksimiä, Jolla aartehet avoan; En mä kuluta kultijasi, Enkä hävitä hopejoitasi. Sittä juhannus yönä rupejaa maata karhun taljan päälle kolmannella sijalla olevaan huoneeseen ja panee ne kivet pään alle ja vanha sota miekka, niin sittä näkee unissaan, missä on ja minkä moinen urkko on tehtävä, että saa. Silloin pitää mennä yksinään sille paikalle, jossa on, ja ensimäinen ja viimme, nen pitää heittää paikolleen, muuten tulee hulluksi. Aarteen haltija juhannus yönä polttaa hometta pois, niin silloin on käsissä.
#1 |Lainoa|: *Anna*.