SKVR III1
523. [Soikkola, Säätinä]. Oskar Groundstroem. n. 223. 1861.
Menin mets[ä]än kesolla, Kesk kesäl[lä], heinä ajal[la], Pienen Petron ympärille, Suuren Marian sulalla. 5 Käin mie kankaha[n] käpeän, Läpi korven kuusemisen, Puuttu haapa vastahan[i]; Ha[a]pa kysyttelö[ö]: "Mitä mies miusta etsit?" 10 "Etsin mie vellolle venoja, Ainolle jallan asenta." "Ei saa venoja miusta, Aaltoja saap angaroja." Käin mie kankahan käpeän, 15 L[äpi korven kuusemisen]. Puut[t]u koivu [vastahani], Koivu kysyttelö[ö]: "Mitä mies miusta etsit?" "Etsin [mie vellolle venoja], 20 Ainolle jalan asetta." "Ei saa venoja miulta, Ratas saap puita puhtahia, Telenpäitä tervasia, Palstoja viel paremmin." 25 Käin [mie kankahan käpeän], Läpi [korven kuusemisen], Puuttu tammi vastahan[i], Tammi kysyttelö[ö]: "Mitä mies etsit miusta?" 30 Mie vasten vastaelin: "Etsin vellolle venoja, Ainolle jalan aselta." Tammi vasten vastaeli: "Kyll saap venoinen miusta." 35 Isin mie kerran kirvehelle, Isin kerran, syntyi laita, Toisen kerran, toinen laita, Kolman[n]en koko venoinen. Sai tuo veno valmiheksi. 40 Mistä kaaret pantano[o]? Kaaret karhun kylkiluista. Mist nyt naaglat tehtänö[ö]? Suen selvän selkäluista. Untamo Yllervoi poika 45 Pani laivahan väkeä: Pani puolet laivosta Tinävöitä tyttölöi[tä], Toisen puolen laivosta Poikia hopeavöitä, 50 Keskipaik[k]a laivosta Vanhoja tutilahia. Laski laivon juoksem[a]an, Nosti purjehen punaisen, Toisen purjehen sinisen, 55 Kolman[n]en ainehen aivinaisen Terva nuorien nojalle, Tuoho vantujen varalle. Laiva juoksi, matka joutui. Jumalainen armollinen 60 Vä[ä]nsi tuulen vastaseksi; Tuuli sytty, sää sikisi, Aallot käivät angaraiset. Untamo Yllervon poiko Pani vanhat soutam[a]an, 65 Nuoret päält[ä] katsom[a]an. Vanhat sousit, päät värisit. Vanhat rukoilevat: "Jumalainen, armollinen, Luo sie tuuli luotehesse, 70 Anna airolle apia, Tie sie helppo soutajille!" Jumalainen armollinen Luon ei tuulta luotehessa, Antant ej airolle apia. 75 Untamo Yllervon poika Pani nuoret soutamaan, Vanhat päält[ä] katsoma[a]n. Nuoret sousit, airot notkuit, Hyppi[i]t harmaat hyppehet, 80 Kiehuit kellan karvalliset Merest[ä] veen sisäst[ä]. Niin nuoret rukoilo[o]t: "Jumalainen, armollinen, Luo sie tuuli luotehesse, 85 Anna airolle apia, Tie sie helppo soutajille!" Jumalainen armollinen Loi hän tuulen luotehesse, Antoi airolle apia, 90 Teki helpon soutajille. Untamo Yllervoi poiko Nosti purjehen punaisen Tervanuorihen nojalle, Toisen purjehen sinisen 95 Tuohen vantujen varallen, Kolman[n]en ainehen aivinaisen Senen kohtimastin luoksi. Paljo laivos on väkeä, Enemmäin on emottomia; 100 Ei o tuulen tuntija[a], Ahavaisen armoja[a]. Akka rannalla asu, Vien pinnalla pysy; Ainava akalla poika, 105 Anteroiksi kutsutaan, Sen antoi Ahin avikse, Antoi tuulen tuntiaksi, Merenilman mieliäks[i]. Tukasta hän tuulen tunsi, 110 Pahan ilman paiasta, Meren ilman mielestä. Untamo Yllermon poiko Laski laivan juoksemaan, Laivo juoksi, matka joutui 115 Hyyn ylitse, jään alaitse, Paksun parraspuun alaitse Kaitasen kalaisen saaren, Joutui Pentin#1 linnan alle. Pent[t]i oli pieni linnan vanhin. 120 Untamo Ylermon poika Kysytteli, kannoi[t]teli: "Pent[t]i, sie on pieni linnan vanhin, Onko linnan leipoisia Ilman leivän pai[s]tamata, 125 Taikinan alustamata?" Pent[t]i vasten vastaeli: "Ei o linnan leipoisi[a] Ilma[n] leivän paistamatta." Untamo Yllermoi poiko 130 Kysytteli kannoit[t]eli: "Pent[t]i sie oot pieni linnan vanhin, Onko linnassa lihoa Väellä väsynehellä Ilman härjän tappamata?", 135 Penti vasten vastaeli: "Ei o linnassa lih[o]a Ilma[n] häljän tappamata, Kaara sarven kaatamata." Kuun kauven orava juoksi 140 Härjän selän piitä myötä; Kesän päivän pääskö lensi Hällän sarvia välin. Ken sen hällän tappajaks[i], Mullikin murentajaks[i], 145 Sinisormen sortajaks[i], Kaarasarven kaatajaks[i] ? Tunkesi Turusta miekkoi#2; Luine kirves tuol käes[sä], Luine kirves, vaski varsi; 150 Se va[a]n luisel[la] lutisti, Vaskivarrelle vatististi, Molahytti silmiä, Karahutti kapioja, Miekko#3 kuuseen pakoon.
#1 yl. Penti.
#2 yl. mies.
#3 yl. (mies).