SKVR VI1
34. Kerimäki. Lönnrot S n. 228. -1828.
Ite seppä Ilmarinen, Takoja ijän ikunen, Ehtipi pajan sioa. Ehti päivän, ehti toisen, 5 Ehti kohta kolman̄enkin. Wastapa päivänä kolmantena Löysi *suota pikkuruisen*, Maata märkeä vähäsen, Johon paino palkehensa, 10 Sekä ahjosan[!] asetti. Pani paitansa pajaksi, Pöksynsä puhottimeksi, *Polvensa alasimeksi.* Pani orjat liehtomaan, 15 Palkkalaiset painamaan. Tako#1 kullaista kuvaa. Liehto päivän, liehto toisen, Liehto kohta kolman̄enkin. Kasvo rautaset okaat 20 Orjan varppaiten välistä, Palkkalaisen painoissa. Syl' on syttä hartioilla, Kyynärä kyventä päässä. Ei saatu kullasta kuvoo, 25 Hopiaista morsianta. Wasta päivänä neljäntenä Neisyt tunkeksen tulesta, Ilmarisen käänellessä, Kahellesa[!], käännellesä[!]. 30 Pani yöksi vierehesi[!]. Ei ollu suuta eikä muuta, Eikä naisten tarpehita. Wiluun kulta kuumottaa, Kylmän hyöhtääpi kopia.
#1 yl. liehto.