SKVR VI1
76. Joroinen. Kinnunen, A. n. 4. - 1884.
Röntylä, Järvikylä. Matti Leveinen, 69 v. Synt. Kerisalolla. [Mahdollisesti karjallista vaikutusta.]
Vaka vanha Väinämöinen Vesti#1 vuorella venettä, Kallijolla kalakuttel'. Ei käynt kirves kiv̄een, 5 Eikä kalaka' kallijoon. Liuskahti lih̄aan viim̄en, Varpahasen Väinämöisen, Polovehen pätö'sen poij̄an. Vaka vanha Väinämöinen 10 Rekehensä reutovaksi, Vieret äiksen korj ahansa. Ajo' toiseen tal̄oon. Yli kynnyksen kysyypi: "Onkopa talossa tässä 15 Tämän tulovan tukkijata, Salapoovata verisat̄een?" Lausui lapsi lattijalta, Paarna pieni pankon piästä: "Ei ole talossa tässä 20 Tämän tulovan tukkijata, Salapoovata verisat̄een. Aja', aja' toiseen tal̄oon'."#2 Vaka vanha Väinämöinen Rekehensä reutovaksi, 25 Vieretäikse korjahansa. Ajo' toiseen tal̄oon. Yli kynnyksen kysyypi: "Onkopa talossa tässä Tämän tulovan tukkijata, 30 Salapoovata verisat̄een?" Lausu' ukko pöyv̄än piästä, Lausu' ukko, parta laulo': "Sulettun'on suuremmatki, Jaksettuna jalommatki: 35 Jojet suista, järvet päistä, Selät niemiin nenistä, Kannaksetkin kap̄eimmista." Käski poika'(n)sa paj̄aan, Tehtä' nuo'ta voitehiita, 40 Joit'_on tuotu Toisuvalta, Siitä kylömästä kylästä, Joss'ei nähty eikä kuultu Ruohon kaiken kasvantota. Poiko'nen tuli kot̄iin, 45 Valamistanut voitehiita Kipehille voitehiksi, Vijo'llen parannukseksi. Vaka vanha Väinämöinen Eipä kärsinnä esinnä, 50 Kun on voite piällen pantu, Siitte silekillä sijottu, Kapaloitu kaunihiisti; Pani puolipyörryksiin, Väinämöisen viännyksiin. 55 Siitä herkästi herä'si. Katsahtaapi taivahaalle, Sanoopi sanalla tällä, Lausuu tällä lauseella: "Nyt on julokinen Jumala 60 Avun mullen antanunna." Kiivahaasti kiini otti, Veri seiso' selevemmästi. Siittä vanaha[!] Väinämöinen, Kun parani kaunihiiksi, 65 Vesti vuorella venettä, Kallijolla kalakuttel'. Lykkäs' veno'sen vesille, Lato' yhen laitapuolen Puuskijoita[!] poikasija. 70 Lato' toisen laitapuolen Vaskivöitä neitosia. Mik' ol' narri naimatonna, Mik'#3 ol'#4 piikuutes' pitännä. Pani se vanaha väkevä[!] 75 Ijän kaiken istunutta Täyteen venehen laij̄at; Kussa oli sijoja vähän, Nuorukaisia esinnä. Pani vanhat soutamahan#5. 80 Vanahat[!] souti, piä vapisi. Eipä tuostakaan tykännyt. Pani nuoret soutamahan. Nuoret sousi#6, airot notku', Airon pyyrit pyinä vinku', 85 Terät tetrinä kukers', Hangat han'hina pajatti. Laski päivän, laski toisen, Laski kohta kolomannenki. Päivällä jo kolomannella 90 Laski hauv̄in hartijoille, Vein koiran koukkuluille. "Mihinkä veno'nen puuttu', Kivellenkö, vaiko haulle#7, Vaiko hauv̄in hartijoille, 95 Veinkoiran koukkuluille?" Katseleepi ahkerasti, Hava(i)tseepi hartahasti, Että oli hauv̄in hartijoilla, Vein koiran koukkuluilla. 100 Sano' miehille hyville, Jotka purjesta[!] puhu(u)vat, Venehestä vestättäävät: "Suapko harpun hauv̄in luista, Kanteleen kalan evistä, 105 Vein koiran koukkuluista?" Teki harpun hauv̄in luista, Kanteleen kalan evistä, Vein koiran koukkuluista. Pani kielet kanteleesen 110 Jouhista hyvän or̄iin. Pani vanhat soittamaan. Vanhat soitti, pää[!] vapisi. Eipä tuostakaan tykännyt. Pani nuoret soittamahan#8. 115 Nuoret soitti, sormet notku'. Ei ilo ilollen tullut, Tarpeheks' Väinämöisen. "Ilo tänne tuotaneen, Miehen tehneen käsille." 120Ite istu' soittamahan Kivisellen portahalle#9, Petäjäisen pienan piälle, Rauta'sen rahin nenälle. Ei ollut sitä metässä 125 Jalan neljän juoksevata, Lintuparvessa parasta, Kahen siiven siuhkavata, Joka ei tullut kuulemahan Tehtessä ison ilova. 130 Itekkin metän emäntä Rinno'n aījallen asettu', Viereksihe veräjälle. Ei ollut sitä vesissä Evän kuuv̄en kulokevata, 135 Joka ei tullut kuulemahan. It̄ekin vein-emäntä Rinno'n allo'llen asettu', Viereksi vesi-kivellen#10.
#1 Veeti: V.
#2 toloon : t.
#3 Mikä : M.
#4 *ol'*.
#5 soutamaan : s.
#6 souti: s.
#7 u:n yläp.o.
#8 soittamaan : s.
#9 portahallen : p.
#10 vesi-kivelle : v.-k.