SKVR VI1
3176. Kerimäki. Lönnrot S n. 161. -1828.
Tulen sanat. Hara#1 vanha poltettiin, Akka vanha koinettiin, Tuohoon liina kylvettiin, Kuutamolla koirettiin#2. 5 Yölä vietiin vesille Verkot on veljesten tekemät, Sisarusten keträmät; Läkkään kaimakset kallaan. Sikla#3 tuonne heitettihin 10 Lokki luotoin nenään, Niittu kannon niemekken. Vietään, tuli kaloja. Saahaan hapi#4 hauki. Halaistihin hauvin vatsa, 15 Sieltä putosi siviä siika. Halaistiin siian vatsa, Putosi sini keronen, Putosi sitte puna keronen. Pudottiin puno keronen, 20 Putosi tuli kipuna Läpi reppänän#5 yheksän; Rikko rinnat tyttäriltä, Parmat emoilta poltti. Onko kiiskillä kinua, 25 Matikalla nuljakkoa Paikoillen palaneillen, Viikon visvan tehneille? Tuoll' on tulta tuuviteltu Kätkyssä kultaisessa, 30 Hihnossa hopiasissa. Tuoll' on nyt tulosen synty, Tuolta valkia näkyy, Etäältä haalottaa, Takoa meren punasen; 35 Kun mie huuan huikeesti#6, Jäinen kattila tulella, Jäiset herneet sisässä, Jäinen kauha kattilassa, Viskamme vilua vettä. 40Ukkonen, Ylinen#7 Herra, Mies vanha taivohinen, Tungete tähään tuleen, Vaivu tähään valkeseen, Siteheksi Luojan silkki, 45 Luojan kalve#8 katteheksi! Vesi pilvestä putosi, Tuokin pikkunen pisara, Pisaras on lampi laaja, Lammes on venet punanen, 50 Venosess on miestä kolme. Nuopa voiti voiteita, Paikkoja palaneita, Viikon visvan tehneitä.
#1 yl. Karhi.
#2 yl. kuin koirakset pois otetaan; r. nihtamiseksi.
#3 yl. ända af noten mot repet.
#4 yl. = suuri.
#5 yl. rökhålet i stugan.
#6 Alkup. järj.: 36, 32-34, muutettu numeroilla.
#7 Yli: Y.
#8 yl. nahka.