SKVR VI1
3798. Etelä-Savo? Lönnrot Q n. 220 a. -1928? [[p.o. 1828?]]
Maon synty. Upu jutas juostuan, Väsy väipesteltyän, Katu viim̄enn kalliolle, Raukesi rapa-kivelle, 5 Nucku nurmelle hyvälle, Menehty mäen nenälle. Valu sitte kuola kon̄an suusta, Kina ilkiä kiasta, ⌈Tölkä⌉ lemmon tölleröstä, 10 Vahti vankasta nenästä, Tilka sian sieramista. Tuli tuuli, tuan puhalsi Putken rautasen sisälle, Putki pitkäxi venytti, 15 Päivä paisti pehmiäxi. Siitä silloin synty synty, Synty synty kärmehille, Liseni paha liticka, Mato musta maanalanen, 20 Toucka tuomen karvallinen, *Hely heinän juurellinen,* Puun juuren pujottelia, Läpi mättähän meniä, Kuhisten se kulossa käypi, 25 Helähillen heinikossa. Siitä on se karva kaiken karvallinen, Sinen karva, sirkun karva, Tuohen karva, tuomen karva, Veen karva, vehm⌈e⌉n karva, 30 Kaiken ilman heinän karva Ken kahto yhexin karvon Pahon olet tehnyt, Koskas olet pannut, Tee parem̄in, kuin parannat. 35 Paha sulle, paha mulle, Paha meille kummallekin. Elicka sanon emoille, Valittelen vanhem̄ille. Enämpi emoille työtä, 40 Vaiva suuri vanhem̄alla, Kuin poika pahuin teke, Lapsi arvohin asuu. Tule työsi tundemaan, Pahasi parandamaan!