SKVR VII1
10. Suistamo. Salminen V, n. 1408. -08.
Pienisarka. Elessei Val'okainen. Val'okainen ("Elkko") oli aikoinaan maamme suurelle yleisölle hyvin tuttu kiertelevä vanhojen runojen laulaja, herättäen toisissa oudoksumista, toisissa mielipahaa, mauttomalla muinaisaikuista pukua tavoittavalla ulkoasullaan. Hänen tällaiseen esiintymiseensä vaikutti nähtävästi se, että hän v. 1906 sattumoisin sai tilaisuuden Sortavalan laulujuhlilla esiintyä muiden runolaulajain mukana, olematta itse varsinainen laulaja. Suuren määrän vanhaa kansantietoutta, m.m. satuja, Val'okainen osasi. Hänen ensi kertaa käydessään Helsingin kouluissa laulamassa, helmik. 1908, pani tri V. Salminen häneltä muistoon 11 runoa, 31 loitsua, 30 taikaa ja 19 satua (ks. Antero Vipunen 1908, n. 2). Kemppaisen edempänä (ks. Kauon kannel, n. 549 b) antama arvostelu Val'okaisen omaperäisyydestä ei kuitenkaan osu oikeaan, sillä hänen runoilemansa "Väinämöisen kosinta" (Kempp. n. 74) ja Savottaressa v. 1916 (n. 71) julkaistu kertomus Kalevalan uroista ovat Kalevalasta, saduista ja tilapäisistä mielijohteista kokoonpantuja sepustuksia.
Kullervo, Kallervon poiga Aina ambua kägēsi Segä vanhoa Väinämöistä. "Elä ammu Väinämöistä, 5 Virret moasta on vähenöö, Laulud moasta langiaahe." Aina ambuva#1 kägēsi, Ambui kerran peällä pilven, Toisen ambui jo alatše, 10 Kolmanden kohi pidēli; Väinöi moaho#2 langiaahe, Viimeh virren jō lopetti. "Hoi Ukko, yli jumāla, Peälä pilvien asūja, 15 Tules tänne turvaksēńi#3, Avukseńi, armoksēńi! Jo nyt Kul'l'ervo ambuvi, Virred moassa jo vähēni, Lauludi moassa langieli." 20 Ukko, yli Jumala, Tuli Väinön turvaksēni: "Midä oled miesi ārmas, Jo ōd moahe langennunna, Virred sius on jō vǟhetty, 25 Laulud moaho langettuna." "Kuin ei siust turvoa tulīsi, Viimen mīnä kuolisiini, Turva jumalas tuloobe, Hyvä Ukon hal'l'itšīas". Väinämöin pääs terveeks.
#1 ambu|o| : ambuva.
#2 moah|e| : moaho.
#3 turvaks|ee|ńi : turvaksńi.