SKVR VII3 loitsut
982. Kesälahti. Lönnrot S, n. 171. (Kantele I, ss. 27-29.) -28.
Villala. Humuvaara. Juhana Kainulainen.
Hylkeen synty. Vähä Väini#1, Maunin poika teki tiiolla venettä, laitto purtta laulamalla, sai venoinen#2 valmihiksi, 5 sen kattoi kalan ketoa#3, hyyti hylkeen#4 talilla, sorti sorvan suomuksilla. Souteloopi,#5 jouteloopi ympäri Nevan jokia, 10 Nevan#5 nientä kiertelööpi. Huuti#5 Huiko niemen päästä, määkäsi mäen takainen:#6 kenenpä#7 veneh vesillä, kenen pursu#8 lainehella? 15 Veneh vanhan Väinämöisen, tuulen virkka, Turjan#5 vilkka#9, vetoinen veneen vilkka. Mies nouseepi merestä, aallosta ylentelekse, 20 meren luotoin lukia, veen kaloin kahtelia, kuus' on kukkaa#10 käessä, kuus kunnii#11 kukan nenässä, kaikk' on täynnä raaniloita#12, 25 *siit on hyyty hylkeheksi.* Jos#5 olet pahoo tehnyt, tule työsi tuntemaan, pahasi parantamaan, vie pois vihasi tästä 30 keltaisin keuhkois, makeihin maksois etc.
#1 Vä|n|ni : Väini.
#2 yl. lyijykynällä: [venoi]sen.
#3 yl. nahka; r. lyijykynällä: kettu, kin̄et, armas kettu, epidermis.
#4 kk:ssa iso alkukirjain.
#5 kk:ssa pieni alkukirjain.
#6 tak|aa| : takainen.
#7 kenen : kenen.
#8 yl. laiva.
#9 yl. små vågors flägt. ukir
#10 kukk|oo| : kukkaa.
#11 yl. hvarje.
#12 yl. tran.