SKVR VII3 loitsut
1101. Kitee. Vinter ja Hannik. n. 157. -87.
Kontiola. Taavetti Putkuri, 30 v. [Käärmeen synty - En puhu omalla suulla.]
Maon jälki. Neitonen norosta nousi, Hienohelma hettehestä#1, Joll oli kassat kantapäissä, Nännät polvien tasassa. 5 Oot sie Tuulen tuoma, vein vetämä, Aallon rannalle ajama, Vilun ilman viskoama. Hivus peästänsä putosi, 10 Loi mereen, laitto laineesen. Astu Ristus tietä myöten Pyhä Pietari keralla. Sano Pietar Ristukselle: "Luopas tuollen, Herra, henki, 15 Silmät siunoo, Jumala!" Kola juoksi konnan suusta Paajelle#2 alaperälle, Siitä synty Mato musta maan alainen, 20 Toukka tuonen karvallinen, Se tahtoi tavata Ihoa ihmisraukan, Emottoman ruumista. Päästä Luoja, päästä Luoja, 25 Päästä, päällinen Jumala, Kun sie oot päässyt päästäjäksi, Tämän pulman purkajaksi Miun suun puheltuani, Hengen huokaeltuani! 30En puhu omalla suulla, Puhun suulla puhtahalla, Herran hengellä hyvällä, Lämpimällä löyhyttelen Läpi luun, läpi jäsenten. 35 Tee nyt, Jeesus, terveheksi, Päältä tuntumattomaksi, Alta nuorimattomaksi, Keskii kivuttomaksi!
#1 hette|helle|hestä: h.
#2 Paaelle: Paajelle.