SKVR VII4 loitsut
1916. Kitee. Lönnrot S, n. 183. -28.
[Musta mies merestä - Mato parralle - Kipujen manauksia.]
Ham̄asmaon s[anat].#1 Mies musta merestä nousi, uros aallosta yleni pystyn peukalon kokonen, uroon sormen korkunainen; 5 *tuosta tuo paha paheni*, hapenelle parta kasvo, parralle#2 mato sikesi. Tääpä kävi lempisiin leukaluihiin, haluisiin hampaisiin#3. 10 Hympyräinen#4, pyöryläinen, liinan siemenen kokoinen, liinan siemenen näköinen, luust' on ruoka pyyettävä, luust' on ruoka, ei lihasta. 15 Jos, Vieno, lienet veistä nosnut, niin vetehen#5 sinun manoon. Jos#1 mannu lienne maasta nosnut etc; kivut mie manoon kansa lempisistä leukaluista 20 kivisiin kallioihin, rautaisihin rauniohin lempisistä leukaluista etc, syömästä, kaluamasta, puremasta, jäytämästä 25 ihoa imehno raukan. Ja tuon̄e mie kivut manoon: helmoin kipu emän̄än. Vieköön kipuja tuon̄e kipu vuoren kukkulalle; 30 kivi on#6 keskellä mäkii, reikä on keskellä kivii yheksän syllän syvyys, *kyynäräinen kymmenettä*, sinne mie kivut manoon. 35 Kivut ennen kirkuoon, paksut paaet parkuoon, kalliot pakattuoon! Ja toraja sie, Tuonen poika, paistut sie, mato Manalan, 40 rautaisessa riehtilässä. Vai jos et niisä kypsy, Tuon̄e mie sinua laitaan: pirun#1 pihlajan tyköö, mie sinun raualla raken̄an, 45 vasaralla valmistelen etc.
#1 kk:ssa iso alkukirjain.
#2 |tuost' on| : *parralle*.
#3 Alkup. järj. = 8-9, 6-7, muutettu numeroilla.
#4 kk:ssa pieni alkukirjain.
#5 veteen : vetehen.
#6 |siell' on| kivi keskellä : k. *on* k.