SKVR VII4 loitsut
2170. Kitee. Sirelius n. 55. -47.
Kupun synty#1 eli kasvannon synty kaulassa. Kupu, kultanen kerä, Repo rannalle vetää, Kivikolle kiinittää.#1,#2 Kivi kirkon korkenainen, 5 Puassi linnan paksunainen, Jolla mie kuvun kuristan, Painan tuolla mahkan maahan, Kupehesen kuivan kuusen, Lahon kannon kainaloon. 10 Neitsy#3 Maria#3 emonen Punoo nuoro[a] punaista Punasella reiellähän#4, Jolla tuon kupun kuristi, Paino tuolla maahan mahkan 15 Ihosta imento raukan, Emon tuoman ruumiista. Kohotin kiviä kolme Tuosta joesta juoksevasta#5, Joilla mie kuvut kuristan, 20 Painan tuolla maahan mahkan. Viellä mie sanoja uuvun#6, Käyn mie noita tietämässä Pohjan pitkästä perästä, Lapin suurelta salolta. 25 Oli tuo eukko pohjolassa, Joka suattapi sanova, Asiatkin arvohoilla. Mie#3 olen kuulut kuvun sanoja Jolla kupu kuristetahan#7, 30 Paha nahka painellahan#8, Kokon#9 suurilla sulilla, Ikenillä ilman linnun. Kestä, köysi, kolmi säie#10, Pysy, paula, palmikolla, 35 Jolla mie kuvun kuristan Kaulastani kasvamasta, Kulkuin kuristamasta, Henkireikä hiertämästä. Kuu kuluvi#11, päivä menevi, 40 Mätenevi#3 mäen nenät; Kuluva olkōnkin tämä kupu! Kohotkohon koivun juuret, Turvotkohon tuomen juuret, Pajun juuret paisukohot, 45 Kasvakohot katajan juuret, Närehen#3 juuret närtyköhöt, Painu, elä paisu! Katoa, elä kasva!#12
#1 kk:ssa iso alkukirjain.
#2 Kii|h|ittää : Kiinittää. Sitäpaitsi r:ssa: (kiinittää).
#3 kk:ssa pieni alkukirjain.
#4 |reiellään| : reiellähän.
#5 juksevasta : juoksevasta.
#6 uvun : uuvun.
#7 kuristetaan : kuristetahan.
#8 painellaan : painellahan.
#9 Ko|rpin| : Kokon.
#10 säi|d|e : s.
#11 Kuu|tkin| : Kuu kuluvi.
#12 Riviä alempana: Loppu.