SKVR VII4 loitsut
2735. Kitee. Vinter ja Hannik. n. I. -87.
Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
Ammuksissa oltaessa. Sampsa poika Pellervoinen Kesät kennolla makasi Keskellä jyväketoa, Jyväparkan parmahalla. 5 Otti kuusesta jyviä, Seihtemiä siemeniä Koipein kesäoravan, Yhen nää'än nahkasen. Läksi soita kylvämähän, 10 Toukoja tihittämähän: Soit kylvi, kanervat kasvo, Norot kylvi, koivut kasvo, Mäet kylvi, männyt kasvo, Kylvi tuomet tuoreheille, 15 Pihlajat pyhille maille, Raijat nurmien rajoille, Katajat karangoille. Yön takoa kohta kolmen, Viikon päästä viimeistäännii 20 Läksi tuota tietämähän. Ei ole tammi kasvanunna, Juurtununna#1 puu Jumalan. Yön takoa kohta kolmen, Viikon päästä viimeistäännii 25 Läksi tuota tietämähän. On jo tammi kasvanunna, Juurtununna puu Jumalan. Heitti hellan vallallensa#2, Olevalle onnellensa#3 ... 30 Jo on tammi kasvanunna, Juurtununna puu Jumalan, Vesa Jiessuksen vetämä, Maasta mannun kasvattama. Kuka siitä oksan otti, 35 Se otti ikuisen onnen, Kuka siitä lesten[!] leikkaa, Se leikkaa ikuisen lemmen; Ohevompi oksallensa, Lehellensä#4 liukkahampi. 40 Ehittiinpä manalasta, Ehittiinpä maan alta, Ehittiinpä, eipä löytty Kuka tammen hakkajaisi, Tasalatvan tatsuttaisi[!]. 45Tuli ukko taivosesta, Mujuiseni, muotoiseni, Kaiken karvani näköinen, Kirves kultanen olalla, Vaskivarsi kirvehessä, 50 Hopiata ponnen päässä, Joka tammen hakkajaapi, Tasalatvan tatsuttaapi. Mikä lastuja putosi, Siitä noiat nuolet saavat 55 Sekä ampujat asehet. Piru piiliätekevi, Vasamoita valmistaapi Korvalla tulisen kosken, Rautakosken reunemalla. 60 Minkä saapi valmihiksi, Sen pojat solulle vievät. Teki piiliä pivoset, Kouran nuolia kovia, Siankarjun harjaksilla, 65 Varpusen varustamilla, Peipon pienillä sulilla. Läksi kaupalle kylälle; Ei kylällä ostettuna. Vaan kolme on poikoa pahalla: 70 Yks on ruho, toinen rampa, Kolmas perisokea; Ruho piiliä pitävi, Rampa juosta jännittääpi, Ampuu perisokea. 75 Ampu nuolen ensimmäisen, Ampu ylös taivosehen: Tahtoi taivonen haleta, Kaaret ilman katkoella, Noian#5 nuolissa kovissa, 80 Äkäisissä äijän pojan. Ampu nuolen toisen; Se on vasten maata männyt#6, Maan muruiksi muljahteli, Someret#7 sijoittelivat. 85 Ampu kohta kolmanneksen Kirjarintahan kivehen, Vuorehen teräksisehen; Se kivestä kiljahutti, Kajahutti kalliosta, 90 Tahtoopi tavata siinä Ihoa on immeisraukan, Emon tuoman ruumista. Vaan minkä oot tyvin työntänynnä, Latvon pois lappaele, 95 Minkä oot latvoin laskenunna#8, Tyvin pois työntäele! Tässä ei sijoa sinulla, Ei sijankaan tarpehella, Ei tarpeenkaan himolla; 100 Muualle majasi muuta, Etemmä elosijasi, Ristittyä rikkomasta, Kastettua kaatamasta, Tehtyä telloomasta! 105 Ompele nyt neitosin neuloin, Nahkaneuloin nappaele Ehommaksi entistänsä, Paremmaksi muinostansa! Tie nyt, Jiessus, terveheksi, 110 Alta tuntumattomaksi, Päältä nuurumattomaksi! Jos ei käy minun käteni, Käyköön käsi Jumalan, Sopikohot sormet Luojan 115 Suin sulin puheltuani, Hengen huokaeltuani, Kätten päällä käytyäni!
#1 Juurtunu]t| : Juurtununna.
#2 vallalle|e|nsa: v.
#3 onnelle|e|nsa : o.
#4 kk:ssa : Lehellellensä.
#5 kk:ssa: Noiat.
#6 m|e|nnyt : männyt.
#7 So|rm|et : Someret.
#8 |työntänynnä | : *laskenunna*.