SKVR VII5 loitsut
3325. Pielisj. Lönnrot Q, n. 248. -28.#1
Kuin minä metälle läksin nukka vierulla nutulla, karva laijalla lakilla, koirani keränä vieri, 5 ite lennin kyyhkyläissä, *hongat olit hopia vöissä*, kuuna paisto kuusen oksat, *kuuset kulta kalkkaroissa*, päivänä petäjän kerkät 10 mun metälle mentyäni, korvelle kohottuani, mäjen päälle päästyäni. Kultanen metän kuninkas, havuhattu, naavaparta, 15 kuules kuin minä sanelen: annas aitta auki olla, antajat sisässä aitan; saata riista riitinkille, aja aitan vieremille, 20 jotta saalis saatasihin, rahan toimi tuotaisihin, jotta ei kukkaro kuluisi, rahan kanta katkijaisi! Mehtolan metinen neiti, 25 metän muori hippa parta, tuo mullen metän olutta, metän mettä juuakseni, metässä on olutta paljo, metässä mesi makea! 30 Sen minä näin todeksi, nuorra miessä ollessani: empä#2 pyytän̄ä likeltä, rannaksista rapsehtina, pyysin synkistä saloista, 35 kontioita, koppeloita, peuroja peri saloilta, mehtoloita soitimmilta; vaan nyt jo nykyset miehet pyytävät liki metästä, 40 jäniksiä varvikoista, pajukoista pauloillansa karvajalkoja kanoja. En minä ennen ensinkänä lähtennä jänen jälille, 45 vääräsäären saalihille; jäniksell' on väärät sääret, takaiset jalat kevelät, joilla, juutas, juoksuttaapi, perkele, peräti viepi, 50 ett'en tahtonut tavata, (enkä pyytänyt erähän; vaan nämät nykyiset miehet, vaivaiset varat⌈a⌉ syöpi, jänistäkin jälkyttävät). 55 Ej#3 ole niistä entisistä, kuolleet on oravi koirat, mehtä miehet vanhennehet; miehet on lapset, koirat penut, aivan untelat urohot; 60 saapi nyt jouset jouten olla, saapi kaaret kuivahilla, saapi pyyt pyhän piteä, (mehtot mehtäsä lepätä), oravaiset olla jouten, 65 rauhan kaikki metsän karja.
#1 Vrt. n. 3301. Eur. n. 92. Ilomantsi. Melkein sanasta sanaan samat.
#2 kk:ssa on säk. 32 iso alkukirjain.
#3 yl. Vain mitä.