SKVR VII5 loitsut
4083. Kitee. Vinter ja Hannik. n. 175. -87.
Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
Karjan suolojen loihtu. Päästä, Luoja, päästä, suoja, Päästä, päällinen Jumala, Päästä, kolme Luonnotarta! Kun oot päässyt päästäjäksi, 5 Tämän pulman purkajaksi, Tämän jaksin jaksijaksi[!], Vihi nyt, Jiessus, viljaani, Kaho, Jiessus, karjaani Tänä Jumalan kesänä, 10 Makeana maitovuona[!]! Kun sie hoiit huonehessa, Nyt sie hoia hongikossa, Kun kahoit katoksen alla, Niin kaho kanervikossa! 15 Pane suvet suihti suuhun, Karhut rautakahleihin! Ilkiö kivellä istu, Kehno kahto kalliolta. 20 Vieläkö kahot kalliolta, Kahen sarven kantajata, Neljän jalan juoksijata? Kyllä mie sulle kyyin loijan[!]: Otan hiiestä hevosen, Vuoresta valitun varsan; 25 Hiien ruuna on ruskeampi, Jolla on rautaiset kapiot, Tuliturska rautaharja, Sen ei jälet jäällä tunnu, Jalan isku iljannella, 30 Jos et sinä sitä totelle, Tuonne mää sinun manoan: Reijän kilkutan kivehen, Kuopan kaivan kalliiseen[!] Yheksän sylen syvyyteen, 35 Jonne mie panen pahoja, Jonne tungen turmioita! Pane nyt suonet sorottamaan, Pillit piiperoittamahan Läpi reppänän yheksän, 40 Läpi taivosen yheksän, Läpi pilvien punasten! Tuo Tumpsasta, veä Vempsästä, Hae Haapakankahalta, Nurmilta nurisevilta, 45 Hellyvistä hetteistä, Läilivistä[!] lähteistä, Kiukkalasta, Koikkalasta, Tuon katehen kainalosta, Vihan suovan sormen päästä! Tämän luettua hierotaan suolat kämmenissä ja lasketaan sitte käsien läpi samaan astiaan takaisin, josta ne olivat otetut, kolme eri kertaa samalla tapaa, ja sitte luetaan: Missä mun kyiset kintahani, Maan matoiset vanttuhuni, Jolla mie kynnin kyisen pellon, Käärmeisen on käännättelin, 55 Kynnin mie Ennen kyitä kymmenkunnan, Satakunnan sammakoita?