SKVR VIII
990. B. Pohjanmaa. Suom. Kirj. Seur. ark. Reinius Th. III. Antti Törnuddin kokoelmista. [[Huom. Johdantoteksti ja alaviitteet ovat painetussa SKVR:ssa yhteiset numeroille 990 A ja 990 B.]] [Kirjaanpano A on eräässä pienessä kahdeksantaitteisessa käsinkirjoitetussa kirjassa, jonka kanteen on kirjoitettu m. m. " A. J. Kamp Wasa d. 10. Noembris A:o 1726" (= A. I. Kamp Vaasa 10 p. marraskuuta v. 1726). Ensimmäiselle lehdelle on kirjoitettu m. m. "Dämä on yxi wähä ſuomalainen wirſi kiria Anno 1731. Andreas Heickilä Wasa d. 19. Novembris. A 1726 n Anno 1731" (=- - - - - Vaasassa 19 p. marraskuuta 1726 - v. 1731). Kirjan ylireunus on musteella niin mustutettu, ettei ylireunaa lähinnä olevia rivejä ensinkään voi lukea. Ne on toimitus hakasten väliin täydentänyt. Kirjassa on muutamia hengellisiä veisuja ja niiden keskellä, lehdillä 20-4, Henrikin runo. Että tämä on kopio, ei ole epäilemistäkään. Ensi kerran on sen julkaissut E. N. SETÄLÄ, Länsi-Suomi II, siv. 16-28. B:n käsikirjoituksen on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle tuonut v. 1852 ylioppilas th. reinius, joka kävi runonkeruumatkalla Pohjanmaalla ja joka oli Toholammin kappelissa, niinkuin hän matkakertomuksessaan sanoo, eräältä "BIRLING nimiseltä Mamselliltä" saanut kappalaisen TÖRNUDD vainajan kokoomia runoja y.m. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tammikuun kokouksen pöytäkirjasta v. 1853 (5/1, 4 §) näkyy, että tämä vihkonen, jonka Reinius on merkinnyt "C. Pispa Henrikin runo", on yksi näitä Törnuddin kokoelmia. A. R. NIEMI on osoittanut tutkimuksessaan "Kaksi kansanrunokokoelmaa viime vuosisadalta ynnä "Suru-runot Suomalaiset."" (Suomi III 14₁), että nti Birling oli perintönä saanut ANTTI TÖRNUDD vanhemman (synt. 1748 Tyrnävällä, Kauhajoen kappal. 1783, Lohtajan kirkkoherra 1802, kuoll. 1820) muistiinpanoja, jotka ovat olleet kopioita GANANDERin runokokoelmista. Tör nuddin poika and. GUST. T. oli Toholammin kappalainen ja naimisissa CATHARINA ALBERTINA BIRLINGin kanssa. Neiti B. oli tämän sisar AMALIA CHRISTINA B. (s. 1796, k. 1859), joka oli lankonsa kuoltua muuttanut 1836 Toholammille Vaasasta (rov. A. V. Kyrön yst. tiedonanto toimitukselle). Käsikirjoitus on kirjoitettuna pieneen kahdeksantaitteiseen 6-lehtiseen vihkoon, josta se täyttää 9 sivua. Kirjaanpanon on julkaissut normalisoituna E. LÖNNROT, Suomi 1856, siv. 48-56 ja diplomaattisesti K. N. SETÄLÄ, Länsi-Suomi, II, siv. 17-29. Hist. Ark. XXIII, 1, 3, siv. 21-25 on AD. NEOVIUS käyttäen hyväkseen kumpaakin kappaletta, koettanut palauttaa runon näiden kirjaanpanojen alkulähteen esittämään muotoon. Kirjaanpano A on melkein pitkin matkaa säkeisiin jaettu, jota vastoin B ei ensinkään. Sanan jakautuessa eri riveille ei B:ssä yleensä ole tavuviivaa käytetty. Setälä on tekstit julkaissut aivan samaa rivijakoa noudattaen kuin alkutekstissä. Seuraavassa ne julkaistaan säkeisiin jaettuina; käsikirjoitusten rivien loppua osoittamaan on pantu pystyviiva |, A:ssa kuitenkin vain s:issä 1-35, koska siinä siitä lähtien rivi- ja säejako käyvät yhteen. Sivun, ja samalla tietysti rivin, loppua osoittamaan on käytetty kalita pystyviivaa ||. Suorasanaisissa päällekirjoituksissa ja A toisinnon loppulauseessa on noudatettu alkutekstien rivijakoa.]
Runo Laulu Sant henderjkiſtä Enſitnäjſeſtä Tuurun piſpaſta joca on ſyndynyt Englandiſa ja ſitten Cunjngahaſta Ruotziſa Erjkj Rjjda riſta. wuona. 1150. Caxj olli pyhä mjeſtä. caxi can|ſan Ruhtjnaſta, ja Riſti weljeſtä| Jaloa. yxi caſwoj Ruotzjn maalla.| 5 Tojnen maalla wierahalla. pijan caſu|ojt pinnelliſet#2. yxi wuotiſet ylleni|njt. Lapſi maalda wjerahalda| Se olli herra henderjki 10 wan joca| Ruotziſa yllenj, Se olli Erikj rijda|rj. Ruotzin cuulujſa cunjngas.| ſa|| ſanoj herra henderjki Erjkillen wel|jellenſä 15 Läkämme hämehen maallen.| maallen Riſtimätömällen pajkallen| papitomallen Kiwij Kjrkoia tetäm|mähän ja cappelja Rakendamahan| 20 nijn ſitten Eriki Rijdarj| Sanojn Lauſuj ſujn puheli weikoſenj| wajmon pojka paljon on ſinne men|nehittä eij palion pallanehitta| 25 Ennämpi wiellä ewännehitä njn ſanoj| hän Toki mjnä Lähden en tottele| Jos mjnä tappetanehen| maan cunjngahat cattunehet 30 cujten|gin tojnen jänewi jälljlen#10| Sitten Herra henderjki ſanoin| Lauſu ſuujn puheli pildiſemj pienojſemj| wandi waxan corkuhujnen 35 otta corja codaſta#11 ja pane corja cohdallenſa| perällenſi pienj Kirja#12 andurojllenſa#13| aſetta aſet|| aſet tammiſet aſetta ohjat ſuonjſet| ojjenna 40 pane Ränget murſun lujſet.| waliahat majawan Lujſet. harman| caulahan cahden puolen.| otta ſitten ohrjlda orojnen 45 Jdulda] Jſoj Lihajnen maatta Jouhi#15 maldahjſi|jlda pane Luoca Kynä päjnen harjallen hywän hewojſen| Sitten Herra henderiki ajjella carrutele 50 wjrman#17 peuroja wjrjttele Jälliſänſä| Juoxemahan Lattoi ſe Lauman Laula|jtta päänſä päällen Lendämähan[!].| otzahanſa wjrwotamahan 55 carhu olli.| Rauta cahlehiſa Terj Rautajnen.| cukerſi carhun Rautaiſen Kidaſa.| Jänön wiellä walkojſen hypjtj ede|ſänſä fildin päällä 60 njn ſanoj| pildj pikurujnen wandi waaxahan| corcuhujnen jo mjnun tul|| tullepi nälkä njn ſanoj herra hende|rjki jo pijan talo tullepj 65 Laloila on| takoja Lähdet#19 otta Kyrſä unnjn| pääldä otta olluta cellariſta heittä| pennjngit ſijahan| hejnät hemä huoneheſta 70 ja caurat| caura hjngaloſta heittä pennjngit| ſijahan nijn ſitten paha waimo pan nahjnen Satta Syöja#20 Sappehjnen| Sepä Kirkuj Kiukahalda 75 parku patza|han nenäſtä Lahca#21 cujn Lalloj cotti|hin ſaapj wielä ſe ſuun Luunſi Luj|ſtelepj wjellä päänſj päriſtelepi| Suonenſi ſirgotelepi 80 nijn ſitten| Herra henderjki Kijruht talojſta| pojs. Lalloi cujn ſitten tulli coti|hin walehteli wanha naara ja ſanoj| pojkaiſenj nuorempanj 85 jopa on| täſä ſitten Käynyt Ruoka Ruotzin Syömä Saxa otti cakon|| cakon uunjn pääldä otti ollutta cellä|riſtä 90 hejtti tuhkia ſijahan heinät hejnä| huoneheſta caurat caura hingaloſta heitti tuhkja ſjjahan. 95 nijn ſiwuj lallo|loj Lahtarjnſa pijlun pitkän Kjrwe|henſä Lykäjs ſitten Lylynſä Lumellen| cujn olli wuoldu wuoleſceldu Syöxi| calhut calia maallen cujn ollj talwiſen| Jänöjſen 100 nijnſitten Lalli hihti hirm|mujſeſti Lyly Juoxi wjnhiäſti| Tulli ſujtzi Suxen tieſtä Sawu Sau|wan Somman tjeſtä elli ſiaſti Sitten Herra henderjki 105 ſanoin Lauſuj| Suujn puheli jo Lallo hihtäjn tullepi| pitkä Keihäs cajnaloſa Tunſi hän| Tuhon Tullewan hättä päjwän pääl|len ſaawan 110 ja ſanoj pildiſenj pien|noiſemj wandi waxahan corkuhuj|jnen catzos Kiwen taka eij| olle Kilpiä Kjweſä catzo|| catzo taka tammen warjoſta hywä|än hewojſen 115 cuhunga Luunj lende|lepi Suonenj Sjrottelepi ne ſinä| werkahan wettele ſini langojhjn ſittel|le 120 Sjwu cajki caunjhiſti ja aſetta| orjhjn Rekehen cuhunga orit tau|wonnewi ſittä härkä pandacohon| ja cuhunga härkä tauwonewi ſijhen| Kirko tehtäköhön 125 cappeli rakettacohon| herran henderjkin njmehen Joſa| on härkä tauwonuna njn Nouſiajſet| heittä maahan hejttä cangahan njem|mehen.#26 elli nenähän| 130 Sijhen Herra henderjki Enſimmäjnen haudatihin Kirko myöskjn Rakettihin| Sijhen herran henderikjn njmehen| 135 mutta wan eij pojca pikurujnen wandj| waxahan corkuhujnen eij Kexinyt| lumen ſiſäldä pyhän mjehen peu|calota ſormja Jſon Jſännän| culda|| 140 culda ſormuxen Keralla ennen cujn| Keſä ſydännä ſitten cujn Kewät olli| Jhana ja jjää olli Järweſtä ſuulanut| nijn ſitten Keſä ſydännä 145 pienen jään palaiſen päällä Tuuli alloiſa aijellj| Sormja pyhän urohon culda Sormu|xen Keralla Jhmjſillen nähtäwäxi| 150 Tunnus merkixi jalloxi jotta eij ſuon|nut ſuurj Luoja eijkä ſallinut| Jumala weden alle wajpumahan| eijkä hukahan tullemahan| 155 pyhän mjehen peukalota Sormja| Jſon Jſännän culda ſormuxen| Keralla. Lallj ſitten pahin paka|nojſta Julmin Juudaſten ſeaſta| 160 joca tappoi pyhän mjehen piſpan| Herran henderjkin| otti corkjan Kypärän pyhän mie|hen piſpan pääſtä panj päähänſä| omahanſa 165 callohonſa jlkiähän menj| ſitten cjldinä cotihin waimo|| waimo Kehräs tortillanſa ſanojn| Lauſuj Suujn puheli miſtä on Lalloj| Lakin ſaanut 170 mjes häjy hywän Kypä|rän Lalli noſti ſitten Lakianſa| Lallin hiuxet Lakihin Jmejnyjt| cajken camaran Keralla Lujkos Luiſta| Jrrallenſa 175 cajki calloſta camara eranut| Tulli Turpa Turwatomaxi pää paha| paliahaxi nahatomaxi cujn naudan| pää paliahaxi pahan panna| 180 Sen teki fuurj Luoja#28 ſalli wäkewä| Jumala Jmehexi Jſoixi Tunnus| merkixi jaloxi mutta nyt on| piſpa Jloſa 185 Lalli pijnaſa pahaſa| piſpa Engelein canſa Laulele jlon| wirtä weiſajle Lallj hijdeſä hihtelepj| Lylyjnenſä Lujſtelepi pijnan ſawuhun| ſakiahan 190 ſauwallanſa ſattutele.| pirut pahojn piſtelewät| hel|| helwetin heldeheſä ſjelu parka| wajwallewat 195 pijnalewat hirujſeſti| warjele ſieldä meittä waka Jumala ja eſtä totinen Luoja ſaatta ſallihin| Tajwahaſa ja Jlohon Jjankaikiſehen| 200 ja pääſtä häjyſt maajlmaſta| Amen.
#1 Yxij|n w|:Yxij.
#2 pinnelliset sanan selitykseksi Lönnrot ehdottaa pienelliset, joka tuskin on hyväksyttävä. Katsoen siihen, että A:ssa on sen kertona woilliset, voisi ajatella mahdolliseksi, että pinnelliset kentiesi on = pinnalliset, joka olisi selitettävä siten, että se merkitsi lihavaa, pulskeata (vrt. vetää pintaansa).
#3 |-t i:n alap. aivan paperin reunassa.
#4 Heinärikki on kansanjohdannais-väännös Henrik nimeä.
#5 heinärick|us|: heinärick i.
#6 |Lauſui| Läckämme: Läckämme.
#7 palionnehita: palion * palan*nehita; sitäp. on sivulla poikittain: palannehita.
#8 |T| Jos: J.
#9 |jälellen|: [päällä] |iänöwi iäl|: [alap.] jänewi.
#10 jäll|e|len: jäll ilen; al. [jäll]ilen.
#11 al. [cod]a[ſta].
#12 A kiria, B Kirja = kirjava, kirjaeltu, kirjoilla varustettu.
#13 al. [anduroille]n.
#14 ſuonſet: ſuon iſet.
#15 A Maata Jouhi, B maatta Jouhi = maatajouhi, semmoinen, jonka jouhet ulottuvat maahan.
#16 Sanan edellä: |hwän|: |hij w:n päälle kirj.].
#17 A wirman, B wjrman = lauman?
#18 yl. [kuke]r|[ſi].
#19 A lähden, B Lähdet, luultavasti kumpikin väärin, luettava lahden.
#20 A Sata ſyöiä, B Satta ſyöja. Lönnrot ehdottaa sakasyöjä. #
21 A Lahcka, B Lahca = lahka, missä lah- luultavasti = vanh. kiel. lah (lach), vatj. la, liiv. las, oik. lasken sanan ensi tavu, johon on liitepartikkeli -ka yhdistetty. Lahka siis = annapa.
#22 tuhka: tuhk ia.
#23 Säe lisätty sivulle.
#24 w|o|oldu: w uoldu.
#25 - n e:n yläp. aivan sivun reunassa.
#26 B:ssä olevat sanat: njn Nouſiajſet heittä maahan hejttä cangahan njemmehen, elli nenähän on Lönnrot (Suomi 1856, siv. 49) normalisoinut: " Nousiaiset heitä maahan, Heitä kankahan nenähän!" Tästä on Kantelettaren kolmannessa laitoksessa (siv. 274) tullut: Nousiaiset heitti, maahan, Heitti hankahan nenähän. Niinkuin toisinto A osoittaa, on tässä teksti kokonaan turmeltunut. A:n mukaan on normalisoitava: Nousiaisten hietamaahan, Hietakankahan nenähän. #27 |N|ahta: [ nahta].
#28 S:stä 180 alkaen un runo nähtävästi myöhäsyntyistä, niinkuin runomittakin osoittaa.
#29 Sana rivin alapuolella.
#30 25:nnen lehden alussa on vielä seuraavat, selvästi s:stä 36 jatkuvat säkeet: lenſa [aſeta aiſat] tammiſet| aſeta Ohiat ſuoniſet oienna| Pane. - Kopioitsija on ilmeisesti ensi kerralla lopettanut runon jäljentämisen tähän sekä tämän jälkeen kirjoittanut erään toisen virren. Myöhemmin hän on tahtonut kirjoittaa Henrikin virrenkin kokonaan, mutta kun sen jatkaminen jo kirjoitettujen säkeiden jälkeen ei enää ilman muuta ole käynyt päinsä, on hän lisännyt kirjaan lehdet 21-4, joille runon loppu on kirjoitettu. Päättäen musteestakin sekä siitä, että runo näillä lehdillä on oikein säkeisiin jaettu, jota se ei alussa ole, ovat nämä lehdet kirjoitetut eri aikana kuin alkuosa; mahdollisesti on käsialakin toinen.