SKVR XII2
5606. Oulujoki. Meriläinen, H. II. 1717. -88.
Riita-Kaisa Raappana, 78 v. Kuullut Sakari Karppaselta Niskajoella.
Kalman pesuveiksi otetaan vettä semmoisesta järvestä, josta joki lähtee pohjoiseen päin. Ensin otetaan vettä astijaan: se viskataan etelään päin. Toisen kerran otetaan ja viskataan pohjoseen päin ja sanotaan: Vesi on vanhin voitehista, Kosken kuohu katsehista. Vesi on tullut tunturista, Tullut tunturin alaitse, 5 Juossut Juortanin joesta, Pyhän pellon pientaritse, Sillä Kristus ristittihin, Kaikkivalta kastettihin. Veen tytti#1, veen neiti, 10 Veen kultainen kuningas, Veen herra kaikkivoipa Tule töitä tuntemahan, Pahoja parantamahan! Sitten otetaan vettä astijaan ja viskataan vanha hopearaha järveen ja sanotaan: Tässä on kullat kullastasi, 15 Hopeastasi hopeat! Sitten pannaan siihen veteen semmoinen sormus, jolla on kolme parikuntaa vihitty, lämmitetään se vesi. Sitten annetaan se sormus sairaan suuhun pesuajaksi. Pä[ä]stä jalkoihin päin ruvetaan pesemään. Sanotaan, että: Jos olet kalma kalmistosta, Mene kalma kalmistohon! Siellä on hyvä ollaksesi, Ehon valta eleäksesi, 20 Siellä laaka maataksesi, Siellä ovat sisaresi, Istuvat isäsi lapset, Vaikeroivat vanhempasi Sinun tyhmän työsi tähen, 25 Katalan karehtimasi. Sitten vesi viijään hautuumaalle. Maahan pistetään seipäällä syvä reikä. Siihen pannaan vesi ja vaskiraha viimmeseksi ja vasemella kantapäällään poletaan reikä kiini. Niin sitten ei jää lähtenyt kalman väki ajelehtamaan ja tarttumaan vijattommiin ihmisiin.
#1 tytt|y| : tytti.