SKVR XV
409. [Pohjois-Karjala.] Elias Lönnrot. Lönnrotiana 17:144. [1828-1831.]
*Kukapa vitun kuvasi? Lempopa vitun kuvasi.* Vitun synty Vittu on tuotu Viipurista, saatu Saksan kaupungista 5 *höyhentyynissä hyvässä, silkkitupsusten sisässä,* säkissä on säilytetty. Vinkui Viipurin veräjät, nauku Narvan linnan portti 10 vittu kullan kulkehissa. Herrat nosti hattuahan, kuninkaat kypärätähän, miehet mieli muutuksihin, poika parat polvillehen. 15 Löysin kukkaron kujalta, taskun tallin laattialta joss' oli kummat kukkarossa, ihan ilmoset imehet: viisi vitun niskaluuta, 20 kuusi kyrvan kovallista. Vittulat sotahan lähti vasten kyrpiä sotahan, tasapäitä tappamahan. Emä hönky pienten vanhin, 25 keikku keskellä venettä, paukku paatin partahilla: - Millä me veromme veämme kuin me kyrpiä tapamme? Kyrpä kuusehen kykäsi 30 niinkuin kultainen orava eli näätä kultarinta. Vittu nousi kannon päähän niinkuin leveä lehmän paska, riekisteli, rääkisteli: 35 - Tule kulta kulkkuhuni, hopea ikenihini! Kyrpä vastasi vakainen: - Tulkoot tuliset nuolet sinun kutta kulkkuhusi, 40 ilkiä ikenihisi! Kyllä muistan muinosetki ikuset pahat tekosi: veinpä väänit silmästäni, aivot päästäni pusersit, 45 nahan kuorit korvilleni. Hiiri juoksi hirttä myöten, oravainen ortta myöten, kärpänen pärettä myöten, kyrpä piian reittä myöten, 50 meni maitona mahaan, viilinä vitun sisähän. Siellä syöpi, siellä juopi, siellä pääsä harjoavi, siellä kaikki työt tekeepi, 55 siellä kasvo kovapääksi. Vittu viisas villallehen, aivan vaka vallallehen enämmän rahoa saapi kuin kuningas kuunna vuonna, 60 seppä seihtennä kesänä, talonpojat talvikaunna. Runon sijainti käsikirjoituksessa viittaa lähinnä vuoteen 1828. Teksti lienee puhtaaksikirjoitus, ehkä jonkin verran toimitettukin.